Viimeinkin. Tämä kovan onnen poni...On koetellut muutenkin niin pitkää pinnaani oikein urakalla :) Ei vaan, olen kyllä oikeasti todella helpottunut, että sain tämän yksilön vihdoinkin valmiiksi, vaikkakaan en ihan niin hyvin siinä onnistunut, kuin mitä halusin. Mistäs aloitetaan?
Confetti on myöskin yksi niistä alkuperäisistä karkumatkalla olleista poneista, ja mikä tärkeintä, tämä oli mun ehdoton ykköslemppari pienenä. Se oli kyllä sen näköinenkin löytöhetkellä, että se oli nähnyt erityisen paljon elämää. Aloitin Confetin työstämisen silloin heti kun löysin ponit, eli about huhti- toukokuussa...? Noh, tämä ryökälehän osoitti heti hankaluutensa ensimetreillä, sillä sen pää ei irronnut sitten millään. Liotin kuumassa vedessä, mutta ei niin ei. Joten otin teräaseet käyttöön. (ÄLKÄÄ missään nimessä tehkö niin kuin minä tein sitten!) Terävä juustoveitsi käteen, joka oli muutenkin täysin absurdi valinta tähän hommaan, ja LATTIALLE risti-istuntaan työstämään tätä.
Seuraavan jutun perusteella, ei ehkä uskoisi, että olen ravintolakokin koulutuksen saanut, ravintolassa työskentelevä henkilö, mutta uskokaa tai älkää, olin kokoajan varuillani, etten nyt vain viiltäisi sormeeni, sillä tiesin jossain mieleni perukoilla, että työskentelyvälineeni, -asentoni ja -paikkani oli kaikenkaikkiaan surkea. Varoin siis käsiäni todella tehokkaasti. Unohdinpahan sitten varoa JALKOJANI, jotka sattuneesta syystä olivat siinä kuin tarjottimella. Eikös se hemmetin juustoveitsi sitten livennyt Confetin kaulalta, suoraa meikäläisen jalkapohjaan. Veitsi tosiaan oli todella terävä, kerran vain käytetty, joten en ehtinyt heti edes tajuta mitä tapahtui, niin siistin jäljen se teki. Rupesin vain katselemaan, että jalasta alkoi valua verta solkenaan ja siinä kohtaa täytyi huikata miehelle, että tarvitsisin hieman apua täällä. Hetken aikaa puristettiin haavaa umpeen, jonka jälkeen sidottiin se ja lähdettiin ensi apuun. Selittäessäni vastaanottavalle sairaanhoitajalle tapausta, hän katsoi minua hetken todella kummastuneena ja varmisteli, että niin mitenkä tämä homma siis meni.
Loppuenlopuksi, tikkejä ei tarvittu, mutta ensimmäinen sairaslomani siitä pamahti. En meinaan pystynyt kävelemään sillä jalalla kunnolla, puhumattakaan koko työpäivän kestävästä jaloillaolosta. Että näin. Tässä vaiheessa Confetti lensin jonon hännille odottamaan vuoroaan.
Nyt sitten Confetin karvat on kauttaaltaan uusittu. Tämä on ollu tähän mennessä suurin kunnostusoperaatio. Kynin siis Confetin ensin kauttaaltaan kaljuksi ja roottasin harjan kokonaan uudellaan ja tein uuden hännän. Sitten se seuraava ärtsy juttu: Silloin kun tilasin karvoja Aviksen pajalta, hahmottelin mielessäni, että värjään tuon Confetin harjan ensimmäisen värin "Peaches and cream" valkoisesta karvasta, koska minulla olisi siihen tarkoitukseen sopiva väri kotona. Ajattelin, etten halua tilata sitä väriä vain tuon yhden osion takia. En tiedä mikä ihmeen aivopieru se oli, koska tilasin kuitenkin keltaisen ja turkoosin värin noiden saman kokoisten osioiden vuoksi.
Sitten alkoi se värjäily. Sekoitin mielestäni tosi sopivan värin, ja värjäsin valmiiksi solmitut plugit. Tajusin hyvin pian, että väri ei tule olemaan se, mitä haluaisin sen olevan, vaan aivan liian lähellä tuota seuraavaa "Tea Rose" väriä. Sitten uutta väriä sekoittamaan. Sitten väri onnistui täydellisesti. Karvoista tuli aivan nappiin saman väriset, kuin tuosta ekasta osiosta kuuluisikin tulla. Häntään tarvittavan tukon värjäsin suoraa tällä onnistuneella värillä, ja siitä tuli kaikin puolin onnistunut. Kun väri oli kuivunut harjaplugeihin, otin yhden plugin ja kävin huuhtomassa sen veden alla, testatakseni, ettei väri lähde pois. Ei lähtenyt, jeejee ja ei muuta, kuin roottailemaan.
Confetti valmistui hitaasti mutta varmasti, ja lopulta se valmistui. Koska olin joutuin väkivalloin irroittamaan pään tältä ponilta, jouduin liimaamaan pään paikalleen takaisin. Harja sojotti luonnollisesti joka ilmansuuntaan tässä vaiheessa, joten ystävämme kuuma vesi apuun ja tukka ojennukseen. Pian sain huomata sen olleen virhe, meinaan se kaunis oranssi sävy, mikä harjan etuosassa oli ollut, hävisi pois ja tilalle tuli se sama vaaleanpunainen, joka oli liian lähellä seuraavan osion väriä. Jälleen yksi lukemattomista syvistä huokauksista, joita olen Confetin kanssa viime kuukausina huokaillut. Häntä sentään onnistui mielestäni kaikin puolin kivasti, ehkä hieman turkoosi voittoisempi se on, kuin alkuperäinen, mutta ainakin tarpeeksi paksu tälläkertaa!
Nyt tämä hyväkäs on hyllyssä nököttämässä, ja odottaa ehkä jotakin kaunista päivää, jolloin uskaltaudun jotenkin värjäämään harjan etuosan vielä uudemman kerran. Nyt vaan pään irroittaminen ei taida enään tulla niinkään kysymykseen...Joten, katsotaan, jääkö Confetti nyt tuollaiseksi loppuiäkseen vai kuinka käy :) Onpahan valmis kuitenkin! (Ja paljon paremman näköinen kuin aiemmin, ja sehän se siinä tärkeintä on :) )
